Universal Orlando

Kun herää aikaisin, niin ehtii tehdä paljon päivän aikana. Aamun ensimmäinen päätös oli, että jätetään hotellin kyyditys Universalin puistoon välistä, ja mennään omalla autolla. Hotellin tyyppi kertoi edellisenä iltana, että nyt on vuoden hiljaisin aika, eikä esim. jononohituspasseja kannata hommata. Luotimme siis siihen. Puistoon oli kohtalaisen helppo ajaa aamutuimaan, mutta auton parkkiin saamisessa oli hieman haasteita. Ajateltiin olla kroisoksia, ja varattiin parkkien lippuluukuilta 40 taalaa maksava valet-parking (tavallinen omatoimiparkki olisi ollut 20,- prime parking 30,- ja valet 40,-). Lippuluukun emäntä ei ottanut meiltä maksua siinä luukulla vaan kiinnitti auton ikkunaan sinisen lapun ja kertoi, mihin suuntaan piti lähteä ajamaan. Ja me ajettiin. Paitsi että jossain vaiheessa ilmeisesti ajettiin hukkaan. Mutta koska ympärillä oli vapaita paikkoja eikä ketään ottamassa avaimia, pääteltiin että tämä on vähän erilainen valet-parkkiinajo. Jätettiin auto ja lähdettiin leikkimään puistoon.

Hiljaisimmaksi ajaksi vuodessa siellä oli aivan älyttömän paljon porukkaa. Turvatarkastuksen jonot oli muhkeat, mutta ne onneksi etenivät aika vauhdikkaasti. Turvatarkastuksen jälkeen pääsimme city walkille ja sen läpi tampattua itse puistoon. Koska meillä oli tasan yksi tavoite puistossa – päästä käyttämään nappulaa Simpson ridessa – me suunnistimme suoraan sinne. Jonotusta ei juurikaan ollut ja pääsimme vaunun eturiviin nauramaan ja kiljumaan täysin rinnoin.

Kehitysvammaisen mukulan kanssa kanssa noissa laitteissa tulee sen ongelma, ettei nappula välttämättä tajua, mikä on totta ja mikä ei. Mutta luotan siihen, että beibi ymmärsi, ettei me todellisuudessa kiidetty pitkin puista vuoristorataa, joka hajosi alla. Nappulan ilmeet oli kyllä aikamoiset kauhun ja riemun sekoitukset ja homman lopuksi hän ilmoitti, että ”lisää”.

Simpsoneiden jälkeen kävimme rauhallisessa nurkkauksessa aamupalalla. Fantaa, rinkeliä ja sipsejä, sillä näppärästi tukitaan verisuonet ja estetään tyhjän mahan syndroomaa.

Puiston ensimmäinen paraati sattui hoodeille ja siellä heilutteli yksi nappulan suurimmista idoleista; Dora. Siispä samaan kuvaan Doran kanssa – paitsi ettei nappula asettunut nätisti Doran viereen poseeraamaan, vaan hän halusi vain halailla pehmeää tyyppiä. Samahan tuo on vaikka vähän halailla, tärkeintä on, että on mukavaa. Doran tervehtimisen jälkeen lähdimme jatkamaan jonottelua eri laitteisiin ja nauttimaan kuumasta kesäpäivästä Floridassa. Aurinko porotti sen verran kuumasti, että koko porukalla kärähti naamat, mutta vaurioilta ei näillä leveysasteilla pysty välttymään.

Kahlasimme Shrekin 4D-näytöksen, ammuimme örkkejä MIB-laitteessa, rallittelimme vielä toisen kerran Simpson ridessa ja kävimme muutamassa lastenlaitteessa ennen kuin päätimme, että nyt on aika poistua puistosta ja lähteä säästämään kaupoille.

Puiston ulkopuolella on Universalin leffoista tuttu maapallo. Se oli nyt kuitenkin suljetulla alueella, koska siinä paikalla oli kuvaukset menossa. Me tamppasimme kuvausten ohi ja kävimme syömässä pikaisen lounaan sporttibaarissa. Valet-parkki osoittautui halvimmaksi mahdolliseksi, koska kukaan ei tullut vaatimaan meiltä minkäänlaista korvausta parkkipaikan käytöstä. Hupsistaperhana, tässähän säästettiin ihan urakalla.

Sattuipa sopivasti, että outlettiin mennessä meillä oli kummallakin ostohousut jalassa. Käytiin ostamassa pari liikettä tyhjäksi ja polttamassa kasvoja auringossa vielä vähän lisää. Koska olemme tehokkaita, outletin jälkeen mentiin vielä lähistöllä olleeseen Five Below-kauppaan. Tutustuin tuon puodin toimintaan koulun retkellä Philadelphiassa männä vuonna ja on muuten lystikäs kauppa! Tuotteet maksaa enimmillään viisi taalaa ja siellä on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Helposti uppoaa satanen kaikkeen halpaan ja yllättävän hyvään.

Five Belown jälkeen kävimme vielä pikapikaa Walmartissa. Tarkoitus oli ostaa vähän aamiaisvärkkejä, mutta noin kymmenen kassin kanssa me sieltä pois rullailtiin. Oli uusia levyjä, ruokaa, vaatteita ja nappulalle leluja (joiden takia koko loppureissu kuunneltiin ”Heikki”-huuteluita. Heikki on yhdessä lastenohjelmassa oleva pieni krokotiili, jota nappula fanittaa ihan täysillä).

Koska ilta oli vielä nuori ja meillä oli sen verran ruokaa, ettei hotellilta tarvinnut enää poistua syömään minnekään muualle, me lähdettiin altaalle uiskentelemaan. Nappula oli onnensa kukkuloilla ilakoidessa ja pulikoidessa, eikä se liikunta tehnyt meillekään yhtään pahaa.