Key West

Tänäkin aamuna klo 04.00 on paras herätysaika, sen verran aamukukkuminen tarttuu näin pienessä tilassa, että nappulakin heräsi jo viideltä. Mutta kikkailimme huoneessa ja parvekkeella (tyttö suklaarusinoiden ja colan, ja me vanhukset yhden kahvikupin voimalla) noin seitsemään asti, ennen kuin uskaltauduimme kymppikannelle aamupalalle. Ensimmäiselle aamiaiselle emme löytäneet nappulan kaipaamia froot loops-muroja tarpeeksi nopeasti, joten riisimurot ja hedelmät saivat kelvata. Ja äidin lautaselta kähvelletyt munat ja pekoni.

Laivan kahvi on ihan juotavaa, eikä tuossa kymppikannen buffetin ruoassakaan ole mitään valittamista. Jokainen sai mahansa täyteen ja tarjoilija kävi välissä huikkaamassa hyvät huomenet. Täällä on paljon vähemmän small talkia kuin esimerkiksi jenkkien hotelleissa, hississä ei juurikaan toivotella hyvää päivänjatkoa tai porista muutakaan. Vaikka kovin montaa kieltä englannin ohella täällä ei puhuta. Tietty espanja kaikuu käytävillä ja illallisella bongasin ainakin yhden suomalaispariskunnan meidän ohella, mutta juttusille asti emme ole heidän kanssa hankkiutuneet. Tärkeintä on, että laiva ei ole täynnä japanilaisturisteja huutamassa, kuvaamassa ja laumautumassa ahtaimpiin paikkoihin.

Olimme pakanneet reissureput ennen lähtöä valmiiksi, joten aamupalan jälkeen kävimme pikapyörähdyksellä hytissä ja lähdimme etsimään reittiä laivasta ulos. Se luukku oli kakkoskannella. Tosin just ennen poistumista Paz tajusi, että hänellä oli jäänyt lompakko hyttiin, joten minä ja tyttö jäätiin hetkeksi keräämään viranomaisten huomiota kulmaukseen just ennen papereiden tarkastamista. Paz vielä ryntäsi yläkertaan kukkaronhakumatkalle. Paperit ja liput tsekattiin, ja aurinkoiseen Key Westiin päästiin. Paitsi että perheen mies, suuressa järjestelemättömyydessään, oli sitten unohtanut lakkinsa ja aurinkolasinsa hyttiin. Kuka sellaisia kaipaisi, kun aurinko porottaa jo ennen kahdeksaa todella kuumasti? Ensimmäinen avoinna ollut cvs-pharmacy rikastui meillä nelisenkymmentä taalaa, kun haettiin (varmaan kuudennet) reissuaurinkolasit ja ruma lippalakki (ja vähän karkkia ja leluja).

Meillä ei ollut mitään pakollista tehtävää tai nähtävää Key Westiin. Mulla oli ainoastaan muistikuva viiden tähden hotellin privaatista, kuvankauniista uimarannasta, ja meillä oli päivä aikaa. Me käveleskeltiin kauniilla pikkukaduilla ja ihasteltiin rakennuksia. Onneksi Irma-myrsky ei sitten kuitenkaan tuhonnut koko saarta, tai jäljet on siivottu nopeasti. Kävimme katsomassa USA:n eteläisen pisteen ja rullailimme pitkin katuja parin tunnin ajan. Aurinko porotti todella kuumasti ja me keksimme, että päivän tavoite on saada maistaa Key lime pie-piirakkaa. Tosi moni kahvila vain oli kiinni siihen aikaan, mutta rohkeina ja päättäväisinä me tarvoimme kahvilan ovelta toiselle ennen kuin löysimme sen aamun varhaisimman. Piirakka on kirpeää, tytön jäätelö oli syötävää ja kahviakin saatiin kunnon ämpärilliset.

Koska meillä ei ollut oikein mitään järkevää tehtävää ja ihossa alkoi tuntumaan, että nyt on nähty ihan tarpeeksi aurinkoa, lähdimme hiljalleen takaisin laivalle. Käytiin parissa matkamuistomyymälässä ostamassa nappulalle ja isälleen rumat paidat, viinipullo lähti mukaan toisesta kaupasta ja tytölle kärtykeksejä. Rullailimme takaisin laivalle jo monta tuntia ennen virallista paluuaikaa rauhoittumaan ja lomailemaan varjossa. Maista ostettu viinipullo piti jättää laivaan palatessa turvatarkastukseen ja me saadaan se takaisin sitten, kun poistumme laivasta Miamin satamassa. Luulin, että aikuinen matkustaja saa tuoda laivaan 2 pulloa viiniä, mutta se koskee ainoastaan lähtösatamaa. No, ei tuo nyt meidän maailmaa kaatanut puoleen tai toiseen.

Hyttisiivous oli menossa, kun palailimme, joten kävimme pikaisella lounaalla ja kiertelemässä laivalla ennen kuin päästiin hyttiin hiljentymään. Illallinen sujui samalla kaavalla kuin edellisenä iltana, lista oli pitkälti sama ja ruokajuomista piti vääntää. Jossain vaiheessa illallista kuulutettiin huomisesta ohjelmasta. Siinä puhuttiin, että huomenna olisi meripäivä. Me tietty hihiteltiin mielessämme, että näillä veikkosilla on menneet päivät sekaisin, koska vasta Nassaun jälkeenhän se meripäivä on.

Ei muuten ole.

Joulukuun toinen päivä on kokonaan merellä. Ja just, kun ollaan hiljalleen alettu myöntämään itsellemme, että tämä matkustusmuoto ei kuitenkaan ehkä ole se meille toimivin. Voi ei. Hytissä piti kuitenkin ekana rynnätä katsomaan, että olenhan ymmärtänyt Nassaun delfiiniuintia varatessani, että se aktiviteetin päivä on 3. joulukuuta eikä toinen päivä. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja varmistanut oikean päivän, se on vain jossain tässä matkan varrella sekoittunut siihen risteilyn viimeiseen päivään. No, lauantai kikkaillaan laivalla, jossa ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Vielä tähän hetkeen mennessä emme ole löytäneet minkäänlaista leikkihuonetta mukuloille, joten nappuloiden pitäisi oikeasti viihtyä joko lastenkerhossa (johon en tohdi tyttöä laittaa) tai vanhempiensa kanssa lasten peliluolassa. Kyllä Siljan pallomeri voittaa tämän mennen tullen. Noita miettiessä oli hyvä käydä pötköttelemään aulan discon pauhatessa. Onneksi kello on pian aamuneljä ja pääsee heräämään taas uuteen, iloiseen aamuun.