Takaisin maihin ja autolla Orlandoon

Takaisin Miamiin! Takaisin ihmisten ilmoille! Loma voi alkaa.

Sen verran jet lag on helpottanut, että saatan pysyä sängyn pohjalla jopa puoli kuuteen asti ja illalla kukuin hereillä vielä yhdeksän jälkeen. Tänä aamuna heti herätessä tuntui, että tästä tulee hyvä päivä. Pupu keitteli minulle kahvit huoneessa ja sain pienen, unilämpöisen tyttösen onnentoivotuksia ihan kaksin käsin.

Illalla käytävään lykätyt matkalaukut oli kerätty pois ja meidän matkustajienkin poistuminen laivasta oli rytmitetty laukkutägeissä olleiden numeroiden mukaan. Ensimmäisenä laivasta pääsi poistumaan se porukka, joka kantoi itse laukkunsa rajamuodollisuuksien läpi. Siinä näyttikin iso osa porukasta lähtevän. Muut matkustajat kutsuttiin vitoskannen kautta ulostautumaan noin vartin-puolen tunnin välein. Vaikka odottavan aika on pitkä, nappulalle risteilyn ajaksi tilattu netti onneksi toimi ihan viimeiseen hetkeen asti. Me hengailtiin käytävällä vitoskannella ja odoteltiin ryhmänumeron mukaista kuulutusta. Jonotus kului sutjakkaasti ja rajamuodollisuudet olivat kevyet.

Nappasimme taksin heti terminaalin pihalta ja se vei meidät vauhdikkaasti lentokentälle - kiitos takapenkin kirittäjän, joka huuteli koko ajan ”päster, päster” tarkoittaen ”faster, faster” ja jonka kuljettaja tuntui ottavan ihan tosissaan. Me suorastaan lennähdimme lentoaseman autovuokrauspisteeseen. 40 taalaa kuskille kouraan ja autoa hakemaan.

Paz on hehkuttanut, että tällä kertaa meillä ei ole mikään alimitoitettu ahdas pikkujapsi alla, vaan nyt mennään ihan ameriikan meiningillä. Todellakin. Chevrolet Suburban vm 2017. Mittarissa on alle 20 tuhatta mailia ja jumalauta tämä on iso! Penkit on kuskin lisäksi viidelle tai kuudelle (ihan tarkkaan en tuota takempaa takapenkkiä katsonut) ja jopa jenkkien mittapuulla tämä on iso auto. Paz päätti sitten aloittaa matkanteon tyylillä ja perinteiseen pikkupoikamalliin painelee kaikkia nappeja, se mm yritti soittaa Chevroletin OnStar-tiepalveluun ja avasi vauhdissa takaikkunan. Voi huokaus.

Miamista irtautuminen onnistui helpohkosti. Interstate 91 kuluessa renkaiden alla. Ensimmäinen varikkopysähdys tehtiin Jupiterissa (eipä moni muu voi sanoa käyneensä siellä). Walmart ostettiin tyhjäksi lasten monivitamiineista ja Froot Loopseista. Melatoniinia en siitä kaupasta löytänyt, mutta varmaan me vielä jossain kaupassa pysähdytään. Walmartin lastenvaateosastolta nappasin neljän taalan puseron tytölle ja samalla ostettiin pikalounastavaroita. Koska hienohelmat matkustavat aina tyylillä, lounastimme autossa Jupiterin Walmartin parkkipaikalla =) Salaattia, kakkua ja vähäsuolaisia sipsejä – siitä on reissaajien ravintoympyrä tehty.

Jupiterin näkemisen jälkeen lähdimme taas sekoilemaan Jenkkien liikenteeseen, ohjelmassa oli tuttuja juttuja: ajaminen tullin läpi väärältä kaistalta, väärän rampin ottaminen ja kymmeniä laittomia kaistanvaihtoja. Mutta pääsimme kolhuitta hotellille. Heti sisäänkirjautumisen yhteydessä varasin meille liput huomiselle Universalin huvipuistoon. Hotellilta on järjestetty ilmainen kuljetus puistoon ja takaisin ja ilmoittauduimme myös siihen. Aamulla klo 9.15 olisi lähtö iloittelemaan ja illalla 7.15 paluu samaan osoitteeseen.

Huoneistossa (makuuhuone, kaksi kylpyhuonetta, oleskelutila, keittönurkkaus, parveke, pyykinpesukone ja kuivausrumpu) minua odotti elämäni ensimmäiset prinsessasynttärit!

Oli pinkkiä pöytäliinaa, ilmapalloja, julisteita, kaksi ämpärillistä karkkia ja parille kymmenelle riittävä suklaakakku kirjoituksella! Yli 40 vuotta piti odottaa, että sai ensimmäiset vaaleanpunaiset syntymäpäiväjuhlat.

Homma oli illallista vailla paketissa. Kävimme tässä hotellin alueella olevassa ravintolassa syömässä ja painelimme nukkumaan.