Seitsemän pitkää päivää

Viikon päästä lähdetään - oltiin valmiita tai ei.

Nappula sairastaa, Paz sairastaa vähän ja minä kait toivuin siitä flunssasta. Influenssapiikit on otettu, naapurissa jyllää vesirokko (jota meillä ei ole sairastettu, mutta aikoinaan siihenkin on rokote otettu). Tässä on vielä sen verran isoja juttuja Suomen puolella edessä, etten ole ennättänyt jännittämään lähtöä.

Mutta viikon päästä tähän aikaan lennetään.

Miamin parin yön http://hotelastor.com/ ja Orlandon hotelli http://www.lbvorlandoresort.com/  on varattu ja maksettu.

Lentokenttäkyyti Miamissa on maksettu ja varattu Finnairin sivujen kautta. Meidät kentältä hotellille kuljettaa https://www.blacklane.com/en - vaikka varmasti edullisempiakin keinoja sinne pääsyyn olisi, ei nappulan kanssa ja sisäisen kellon sekoillessa paljon nappaa lähteä jahtaamaan taksia tai muuta välinettä.

Eka kerta pitkään, pitkään aikaan mennään niin, ettei meillä ole alusta asti vuokra-autoa alla, mutta eipä sitä tarvita parina ensimmäisenä päivänä. Nappulan rullatuoli jätetään kotiin ja mukaan otetaan kevyet saderattaat. Vaikka saamme niiden kanssa liikkuessa kylmää silmää ihan eri tahtiin kuin rullatuolin kanssa. Saderattaat on vain näppärämmät ja kevyemmät, kun ollaan menossa tuollaisiin paikkoihin ja niiden nakkeleminen paikasta toiseen ja liikkuminen saderattailla on kevyempää kuin rullatuolin kanssa.

 Laivalta on hytti tiedossa ja matkalaukkutägit tulostettuina. Hillitön nippu paperia lähtee mukaan, vaikka meidän pitäisi elää paperittomassa tietoyhteiskunnassa.

Aikataulu tarkentuu. Tiistaina lennetään, keskiviikko völläillään Miamin South Beachilla ja illalla klo 17.30 mennään syömään liharuokaa - tuo Fogo de Chao -ravintolaketju tuli tutuksi Philadelphian reissulla ja luulen, että taloudessamme asuva mies arvostaa proteiinia puhtaimmillaan.

Torstaina aamulla hypätään paattiin, ja siellä ollaan neljä yötä. Ensimmäinen stoppi on Key Westissä, siellä ei ole mitään tavoitetta saavutettavana - muuten kuin löytää minun sinne jättämä sydän muutaman vuoden takaa. Key West sai minun sydämeni vuosia sitten, Suomen itsenäisyyspäivänä, kun Darude soi rantabaarissa ja tunsin olevani sisällä postikortissa. Minulla on jäänyt polte päästä käymään siellä uudestaan ja nyt se toteutuu. 

Key Westin jälkeen paatti suuntaa Bahaman Nassaulle, jossa käydään nappaamassa maapiste, uiskentelemassa ja ottamassa aurinkoa Blue Lagoonilla. Olen varannut sinne menon etukäteen netistä ja ohjelmassa on uimista delfiinien kanssa - jos me koskaan löydetään oikealle lähtöpaikalle oikeaan aikaan =) http://www.dolphinencounters.com/

Sitten ohjelmassa on meripäivä ja pakkolomaa ennen kuin maanantaina aamulla homma on pulkassa ja meidät paiskataan laivasta ulos joulukuun neljännen päivän aamuna.

Joulukuun neljäs on myös se syy, miksi me mennään reissuun just nyt. Minä saavutan taas yhden luvun lisää ikämittariin. Paska. Missä vaiheessa ne numerot alkaa taas pienenemään?

Mutta laivalta ryntäämme lentokentälle nappaamaan auton Hertziltä totta kai. Koska me ollaan jo aika monella reissulla otettu auto heiltä, Paz on saanut kulta-asiakasstatuksen. Autot saa näppärästi ja nopeasti omalta tiskiltä ja usein auto on valmiina nimettynä jo parkissa. Asia, jota lapsen kanssa reissatessa arvostaa paljon.

Tiistai 5. joulukuuta mennään Universal Studioiden huvipuistoon. Wohoo! Simpson ride, täältä taas tullaan! Nappula on onneksi jo niin pitkä, että hänkin pääsee jo lähes kaikkiin laitteisiin. Koska vanhukset on vellipeppuja, me ei tulla menemään niihin hurjimpiin laitteisiin. Been there done that. Huvipuiston lippuja ei ole ostettu vielä, koska meidän aikataulu joustaa ja paukkuu tarvittaessa.

Keskiviikko 6. joulukuuta (Hyvää syntymäpäivää Suomi!) mennään Disney World Orlandoon - jos vielä virtaa on punteissa ja visa-korteissa.

Loman viimeinen päivä, 7. joulukuuta käytetään hyödyksi siirtymällä takaisin Miamiin Orlandosta. Meillä on koko päivä aikaa, koska lento lähtee vasta illalla kymmenen aikaan. Joten silloin shoppaillaan tai sitten käydään Evergladesilla katsomassa krokotiileja.

Voi hiljainen huokaus. Taidan lähteä hiihtämään. Pohjoiseen on satanut kunnon lumipeite ja Facebookissa paikalliset ilmoitti, että ensimmäiset latupohjat on tehty. Ostin 30 vuoden mökötyksen jälkeen sukset itselleni ja päätin alkaa himoharrastajaksi. Ensi viikolla helpottaa. =)