Minua ei pitäisi päästää töihin maanantaisin. Ei ainakaan sellaisina maanantaina, jolloin tiedän jo hommia aloittaessani, että tänään kaikki menee reisille ihan pohjanmaan kautta.
Tai sitten pitäis. Mutta varautua seurauksiin. Minä varasin lennot. Marraskuussa Miamiin ja reilun viikon päästä takaisin. Pääsen viettämään syntymäpäiväni sillä alueella, jossa palmut huojuvat ja ihmisen on paljon parempi juhlia vanhenemistaan.
Nyt on suunnitelmat auki. Päälinjoja loman suhteen on kaksi - eli saman verran kuin taloudessa on aikuisia. Paz vaatii päästä kupeiden hedelmämme kanssa Orlandoon huvittelemaan Universal Studioiden huvipuistoon ja ehkä Disneylle. Minä haluan ehdottomasti Key Westiin turkoosin meren ja valkoisen hiekan rannalle itkemään katkerasti lähestyvää dementiaa ja vanhuutta. Ainoa probleema on, että Miamista katsottuna nuo kaksi asiaa ovat täysin eri suunnissa. Kompromissina olen tarjoutunut lähtemään kolmen tai neljän yön Karibian risteilylle (voi kyynel, kylläpä on rankkaa). Siinä säästettäisiin sekä hotelleissa, ruokailuissa että autonvuokrauskuluissa ja saataisiin maapiste Bahamalta. Mutta tämä lopullinen kuvio on vielä harkinnan alla.
Ainoa varma on, että marraskuussa Suomi jää hetkeksi selän taakse. Ja siihen saakka painetaan töitä kuin pienet porsaat ja säästetään kaikki mahdolliset pennit reissua varten.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti